Kallioniemi

Talvisodan taistelupaikka ja 1944 taisteluiden huoltoliikenteen pullonkaula
 

Joulukuun ensimmäisinä päivinä nuorista pojista koottu joukko, Osasto Julkunen, aloitti kiivaan puolustusasemien valmistelun joen lounaisrannalle, jotka miehitti kapteeni V. Kivikon 1/ErP 11. ”Julkusen porukka” sai nimensä Ilomantsin Suojeluskunnassa aktiivisesti toimineen, Kuuksenvaaran kansakoulun opettajan, reservin luutnantti V. Julkusen mukaan. Hyökkäyskärki tavoitti Kallioniemen lossirannan joulukuun 9. päivänä. 200 metrin levyisen Koitajoen ylittävä lossi sijaitsi sillalta 400 m luoteeseen, nykyisen venesataman kohdalla.

Vihollinen yritti välittömästi vesistön ylitystä lossiväylän viereen rakennettua kävelysiltaa myöten.

Parin tukin levyisen sillan vastarannalle sijoitettu suomalaisten konekivääri lakaisi murhaavalla tulellaan jokaisen ylitystä ylittäneen veteen. Toivottomasta yrityksestä luovuttiin, mutta erään veteraanimuistelun mukaan Koitajoki ehti ottaa omakseen vähintään 100 puna-armeijan sotilasta.

Kun vesistön ylitys Kallioniemessä epäonnistui, niin seuraava kokeilu tapahtui Hökänniemessä, kaksi kilometriä sillalta etelään, jossa vihollisosasto pääsi vesistön vastarannalle. Joukon suuruudesta on esitetty erilaisia arvioita, mutta Linnalammen maastossa käydyssä taistelussa kaatui noin 200 vihollista. Alue jäi historiaan taistelupaikkana, jossa vihollinen eteni lähimmäksi Ilomantsia talvi- ja jatkosodan aikana, lähimmillään noin seitsemän kilometrin päähän kirkonkylän keskustasta.

Hyökkäyskärjen mukana lossirantaan tulleet panssarivaunut saatiin eliminoitua tykillä, jota siirreltiin sotatilanteen vaatimusten mukaan Möhkön suunnan ja Kallioniemen välillä. Liikuntakyvyttömäksi ammutuista vaunuista ainakin yksi kaivettiin lossirannan takaiseen maastoon kiinteäksi tykkiasemaksi, josta se häiritsi suomalaisjoukkoja sodan loppuun saakka. Alkuvaiheen jälkeen rintamavastuu Kallioniemen seudulla siirtyi eversti P.O. Ekholmin Osasto A:lle.

Rintama vakiintui vuoden 1939 loppuun mennessä Koitajoen vesistölinjalle, eikä seudulla käyty enää suuria taisteluita partiokahakoiden lisäksi. Tammikuun puolivälissä 1940 joukkojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä perustetun JR 41:n kolmas pataljoona asettui Kallioniemeen. Myös Osasto Julkunen sai vahvistuksia, joten siitä muodostettiin 2. Er.SissiK. Sotatoimien päättymiseen saakka suomalaisjoukot suorittivat tarkkailua vihollisen hallussa olleella alueella joen takana. Partiot tekivät havaintoja huomattavan laajalle alueelle levittäytyneistä vihollisjoukoista lähinnä Särkän, Käenkosken ja Möhkön suunnilla. Särkässä vihollinen kartoitti Koitajoen ylityspaikkaa ja Möhköön se avasi huoltotieyhteyden hevosliikenteelle.

Kun sotatoimet päättyivät 13. maaliskuuta 1940, niin ensimmäiset yhteydenotot puna-armeijan neuvottelijoiden kanssa toteutettiin Koitajoen jäällä. Neuvotteluissa sovittiin siitä, kuinka vihollinen perääntyy valloittamiltaan alueilta, ja mitä he vievät mukanaan.

Heti keväästä alkaen liikenne Kallioniemen lossilla oli vilkasta, kun evakot palasivat kotiseudulleen ja jälleenrakennus alkoi.

Sillan läheisyyteen on pystytetty ErP 11:n ja Osasto Julkusen yhteinen muistomerkki sekä opastustaulu.

Kallioniemi joutui sotilaallisten toimien kohteeksi seuraavan kerran kesällä 1941, kun osa talvisodassa menetettyjä alueita takaisin valtaamaan marssivista suomalaisjoukoista ylitti lossilla Koitajoen. Jatkosodan kolme ensimmäistä vuotta olivat alueella rauhallisia, mutta heinäkuussä 1944 tilanne muuttui täydellisesti. Eteläisten rintamien tapahtumat johtivat siihen, että Ilomantsissa alettiin nopealla aikataululla varautua vastaanottamaan vihollishyökkäystä. Suuri osa perustetun Ryhmä Raappanan joukoista marssi Kallioniemen kautta kohti Lehtovaaraa, Ilajaa ja Hattuvaaraa, kuten Rv.Pr:n rykmentit HRR ja URR, sekä RjP 3.

Hitaalla kapulalossilla ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia siirtää suurta määrää miehistöä, autoja ja muuta kalustoa riittävän nopeasti melko leveän joen yli, joten pioneerit riensivät apuun.

Lossia keksittiin työntää syöksyveneiden moottoreilla, jolloin ylitysnopeus kasvoi moninkertaiseksi.

Käytännössä koko Ilomantsin rintaman pohjoisosien marssi-, huolto-, sairaankuljetus,- täydennys- ja sotatilan purkuliikenne ylitti Koitajoen Kallioniemessä.

Vuosikymmenten ajan on ihmetelty sitä, kuinka on mahdollista että punailmavoimien maataistelu- ja pommikoneet eivät suorittaneet lossia vastaan suunnattuja hyökkäyksiä. Elokuun 1944 taisteluissa kyseisten koneiden määrä Ilomantsin rintamalla oli suuri, joita täydensivät kymmenet tiedustelu- ja hävittäjäkoneet. Strategisesti tärkeä maali on ollut varmasti heidän tiedossaan, koska ajoittain Kallioniemen yllä nähtiin heidän koneitaan, luultavimmin tiedustelutehtävissä.. Kallioniemeen ja sen läheisyyteen oli sijoitettuna 40. ja 41.KevItPtri, jotka ampuivat reilun kuukauden aikana vain muutaman laukaussarjan kohti ohi lentäviä viholliskoneita.

Alla suoria, selvennettyjä lainauksia sotapäiväkirjasta. Kun joukkojen siirrot on saatu pääosin suoritetuiksi heinäkuun viimeisiin päiviin mennessä, niin kuukauden vaihduttua elokuuksi liikenteestä suurin osa on huolto- ja täydennysliikennettä sekä vilkasta haavoittuneiden kuljetusta. Sotapäiväkirjaan on merkitty muutamien päivien kohdalle lauttausmäärät. 30.7. – 11.8. lossi ylitti Koitajoen 2341 kertaa, keskimäärin 195 kertaa vuorokaudessa.

Kallioniemi, 8. Siltakomppania:

29.7.1944. 11 kuorma-autoa, 1 henkilöauto, 171 ajoneuvoa, 11 tykkiä, 250 miestä.

30.7.1944. 123 kuorma-autoa, 40 henkilöautoa, 80 ajoneuvoa, 7 moottoripyörää, 1 traktori, 67 hevosta, 148 miestä.

1.8.1944. 123 kuorma-autoa, 38 henkilöautoa, 7 moottoripyörää, 1 traktori, 67 hevosta, 148 miestä, 80 ambulanssia.

2.8. - 3.8. klo 8-8: 80 kuorma-autoa, 20 henkilöautoa, 11 moottoripyörää, 10 ambulanssia, 37 ajoneuvoa.

Seuraavan viikon aikana Koitajoen yli lossattiin 1881 moottoriajoneuvoa, joista suurin osa oli kuorma-autoja, ja toiseksi eniten henkilöautoja. Ajoneuvot ovat taakkaa vetäviä kuormastohevosia, ja erikseen mainitut hevoset täydennys- tai vaihtohevosia.

XXX

Kallioniemi

Puna-armeijan pysäytyspaikka Ilomantsin pohjoisella rintamaosalla talvisodassa. Kesän 1944 marssi- ja huoltoliikenteen pullonkaula.