Parissavaara

Talvisodassa puna-armeijan 155.D:n yksi rykmentti, JR 786, vahvuudeltaan noin 6000 miestä ja 800 hevosta, hyökkäsi Parissavaaran kautta kohti Kallioniemeä, joka saavutettiin joulukuun ensimmäisen viikon lopulla 1939. Suomalaispuolustuksella oli maaston ja vaikeasti ylitettävän vesistön suoma etu, joita hyväksi käyttäen hyökkäys kyettiin pysäyttämään vesistölinjan koillisrannalle.

Parissavaaran venäläisten korsujen pohjia

Puna-armeijan majoitusalue talvisodassa

Kun puna-armeijalla ei ollut käytössään talviolosuhteisiin soveltuvia majoitteita, kuten kangas- tai pahvitelttoja eikä kaminoita, he joutuivat kaivautumaan maahan. Sotilaat kaivoivat pikaisesti edes jonkunlaista sääsuojaa antavia korsuja tai kuoppia, joissa kattona yksinkertaisimmillaan oli pelkkä riuku- ja havukerros. Osa rakennelmista vastasi suomalaiskäsitystä hirsirakenteisesta majoituskorsusta, vaikka niistä puuttuivat lämmityslaitteet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vaatimattomia kaminoita rakennettiin peltisistä patruunalaatikoista tai sinkkisankoista, joita yritettiin lämmittää kuusen alaoksien pätkillä, tuoreilla risuilla tai märillä pikkupilkkeillä.

Kallioniemeen hyökänneet ja pysäytetyt neuvostojoukot kaivoivat majoitteitaan noin kahden kilometrin päässä olevan Parissavaaran päälle ja vaaran rinteeseen hyökkäystien molemmille puolille. Alueelta on löydetty 290 majoitusmonttua, joiden koko vaihtelee suuresti, pienimpien ollessa tilavuudeltaan vain reilun kuution luokkaa. Majoitustilojen lisäksi alueella on ollut muitakin rakenteita, kuten hevostalleja ja sarjatuliaseiden ampuma-asemia. Rakenteiden sijoittelu on suoritettu siilipuolustusperiaatetta noudattaen.

Puna-armeijassa tällaista rakennemallia kutsutaan nimellä ”kopai-korod” (kapai goorod), joka tarkoittaa kaivettua kaupunkia.

Suomessa käytetään kyseisen tyyppisistä rakennelmista termiä korsukaupunki.

Ei neuvostosotilaiden elämä Parissavaarassakaan ollut pelkkää lepoa ja majoittumista. Suomalaisjoukot hyökkäsivät eversti P. Talvelan käskyn mukaisesti illalla 22. joulukuuta Parissavaaraan kahden pataljoonan yhteisvoimin. Tämä sotaliike oli osa laajempaa suunnitelmaa, vihollisen työntäminen pois Kallioniemen alueelta. Parissavaaran valtaaminen ja vihollisten eliminointi eivät onnistuneet. Operaatio keskeytettiin ja pataljoonat palasivat seuraavaan aamuun mennessä lähtöasemiinsa.

Parissavaaraan evakosta palanneet asukkaat löysivät alueelta vielä kymmeniä vuosia sodan päättymisen jälkeen kasoittain hevosten luita. Niiden kohtalona lienee ollut joutuminen sotilaiden ruuaksi. Parissavaarassa on sijainnut myös punatykistön asema, josta yritettiin tulittaa Kallioniemeä puolustavaa suomalaisjoukkoa. Vaaran lounaisrinteellä on nähtävissä talo, joka on helppo pilariperustuksensa vuoksi tunnistaa kesällä 1940 rakennetuksi, Ruotsista saaduksi hätäaputaloksi.

XXX