Rajakenraalin maja

Rukajärveltä siirretty 14.D:n komentajan, kenraalimajuri E.J. Raappanan asuin- ja komentokämppä

Kenraali sai majan ensimmäisen vaiheen käyttöönsä jo saman vuoden syksyllä. Rakennustyötä jatkettiin seuraavana vuonna siten, että keittiön ja kammarin jatkeeksi valmistui kaksi huonetta lisää. Syyskuussa 1942 maja sai arvovaltaisen vieraan, kun Suomen marsalkka -arvonimen kolme kuukautta aikaisemmin saanut ylipäällikkö Mannerheim vieraili majalla Rukajärven rintamasuunnan tarkastusmatkansa aikana. Osa vierailuajasta käytettiin virkistykseen saunoen, kalastaen ja metsästäen.

Kun kenraali Raappana täytti 50 vuotta kesäkuun 27. päivänä 1943, niin divisioonan sotilaat luovuttivat majan syntymäpäivälahjana komentajalleen.

Rakennustyö jatkui vielä vuonna 1944, jolloin valmistui majan kolmas vaihe, tupakylkeinen. Tupakylkeistä kutsuttiin myös alamaailmaksi, koska se rinteeseen rakennettuna oli hieman muuta rakennusta alempana. Niin kauan kun rakennus palveli alkuperäisellä paikallaan, sitä kutsuttiin Rukapirtiksi, monissa puheenvuoroissa vielä paljon kauemmin. Sotatilanteen muutoksia ennakoiden maja purettiin jo elokuussa, ja hirret siirrettiin kuorma-autokuljetuksena Lieksaan. Huhtikuussa 1945 perustettiin Suomunniemen Metsästysyhdistys ry tunnettujen suomalaisvaikuttajien toimesta, joista yksi oli jääkärikenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritari E.J. Raappana. Seura vuokrasi Suomunjärven (useissa yhteyksissä Suomujärvi) seudulta laajat metsästys- ja riistanhoitoalueet Pielisjärven (Lieksan) ja Ilomantsin rajamailta, Koitereen pohjoispuolelta. Vielä saman vuoden aikana yhdistys alkoi kasata rakennusta metsästysmajakseen Suomunjärven Kaunisniemeen, jolloin sitä alettiin kutsua nimellä Suomun maja. Metsästyshdistyksen nimi vaihtui 20 vuotta myöhemmin Suomu-Seuraksi.

Patvinsuon kansallispuiston perustamisen yhteydessä Suomu-Seuran alkuperäisen toiminta-ajatuksen toteuttamisen kanssa tuli ongelmia, joten pohdittavaksi nousi majan siirtäminen sopivampaan paikkaan. Majan sijoituspaikasta, jopa sen omistusoikeudesta, käytiin vuosia kestänyt, monipolvinen ja ajoittain erittäin tiukaksi kehittynyt kädenvääntö. Tilanne laukesi lopulta siten, että rakennus siirtyi Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiön omistukseen.

Maja siirrettiin Ilomantsin Parppeinvaaralle 1984, jossa se avattiin yleisölle alkukesästä 1985.

Rakennus sai nyt kolmannen käyttötarkoituksensa, kun siitä tuli kaikille avoin, kenraali Raappanan elämäntyötä vaaliva museo ja näyttelytila. Rajakenraalin majassa, jota on kutsuttu myös Raappanan majaksi, on runsaasti kenraalin henkilökohtaisia varusteita ja hänen 50-vuotislahjaksi saamiaan uniikkeja lahjaesineitä. Sijoituspaikan valintaan vaikutti osaltaan se, että Parppeinvaaran alueesta oli kehittymässä Ilomantsin monipuolista kulttuuria ja historiaa, sekä alueella vaikuttaneita henkilöitä esittelevä kokonaisuus, jossa taustavoimana toimivalla KKES:llä oli merkittävä rooli. Merkittävä syy oli myös se, että Raappanalle oli muodostunut monella tapaa vahva side Ilomantsiin. Hän oli tullut paikkakunnalla tutuksi jo 1920-luvun alussa, jolloin hän toimi lyhyen aikaa Joensuun suojeluskuntapiirin päällikkönä. Raappana oppi tuntemaan Ilomantsin ja ilomantsilaiset laajasti vuosina 1921-1939, jolloin hän toimi peräti 18 vuotta Joensuun Rajavartioston komentajana.

Valtakunnallisesti hänet opittiin liittämään paikkakuntaan viimeistään syyskesällä 1944, jolloin Raappanan johdolla käytiin jatkosodan viimeiset, divisioonatason suurtaistelut Ilomantsissa.

XXX

Rajakenraalin maja

14.D:n komentajan, kenraalimajuri E.J. Raappanan asuin- ja komentokämppä, joka sijaitsi Rukajärvellä vuosina 1941-1944.