Hattuvaaran tsasouna

Hattuvaaran ortodoksikylä sai oman tsasounansa, rukoushuoneen tai kyläkappelin, jo kauan sitten. Sen rakentamisvuodesta on vuosikymmenten aikana käyty keskustelua, mutta nykyään vuotta 1792 pidetään rakennuksen todennäköisimpänä valmistumisvuotena. Pyhille apostoleille Pietarille ja Paavalille pyhitetty tsasouna on Suomen vanhin rukoushuone. Sen on mainittu olevan samalla koko läntisen Euroopan vanhin, yhtäjaksoisesti toiminut, puurakenteinen ortodoksinen alansa edustaja.

Eskadroona ohittaa Hattuvaaran kreikkalaiskatolisen rukoushuoneen 2.7.1941.

Vanhan ortodoksikylän keskustassa sijaitseva rukoushuone

Tsasounan voidaan katsoa olevan myös sotilaallinen kohde. Perimätiedon mukaan se purettiin, ja hirret siirrettiin piiloon vuonna 1808, jolloin Suomen Sodan laineet ylettyivät Pohjois-Karjalaan. Taistelut eivät kuitenkaan ulottuneet Ilomantsiin saakka, joten tsasouna kasattiin uudelleen sodan päättymisen 1809 jälkeen. Hattuvaaran kylä säästyi talvisodalta, mutta heinäkuussa 1944 mustat pilvet alkoivat kasaantua myös Hattuvaaran ylle. Kylälle asettuneet RjP 3:n osat suorittivat valvontaa tsasounan kellotornista käsin nykyisen manner-EU:n Itäpisteelle vievän Polvikoskentien suuntaan.

Vaikka rakennus ei ole korkea, niin sen katolta avautui laaja näköala itään, koska maatalousvaltainen vaarakylä oli nykyiseen verrattuna maisemaltaan hyvin avoin.

Hattuvaaran suunnan taistelut alkoivat aamuyöllä 30. heinäkuuta, mutta jo sitä edeltävänä päivänä tsasounan kellotornista tehtiin havainto kylää lähestyvästä vihollisesta. Veteraanimuistelujen mukaan joukko matalana hiipiviä puna-armeijalaisia lähestyi Sikrenpuron ylitettyään kylän keskustaa viljapellon antamaa näkösuojaa hyväksi käyttäen. Valppaat rajajääkärit avasivat nopeasti tulen vihollista kohden, jolloin joukko palasi puron taakse, puolentoista kilometrin päähän tsasounasta.

Sodan aikana kylätie kulki rakennuksen oviaukon puolelta. Jatkosodan alkuvaiheessa kesällä 1941 tsasounan ohi marssi kenraalimajuri W. Oinosen joukkoja, joiden tehtäväksi määrättiin talvisodassa menetettyjen Ilomantsin itäisten osien takaisinvaltaus. Syyskesän 1944 Ilomantsin taisteluiden pohjoisen rintaman kaikki huolto- ja muu liikenne ohitti tsasounan lähes sen seinää nuollen.