Itäpiste

Suomen ja manner-EU:n itäisin piste.

Suomen ja manner-EU:n itäisin piste

Suomen ja samalla koko manner-EU:n itäisin piste sijaitsee Ilomantsin Virmajärvellä, 68 kilometriä idempänä kuin Pietarin keskusta. Saaressa näkyvälle Suomen ja Venäjän rajapaalujen välissä olevalle viralliselle mittapisteelle taitepistepaalulle, on katselutasanteelta matkaa vain reilut 100 metriä. Paalulta luoteeseen lähtevä rajalinja on Stolbovan rauhan rajaa vuodelta 1617 ja siitä lounaaseen avautuva Moskovan rauhan 1940 raja.

Sen takana näkyvä maasto on entistä, Neuvostoliitolle menetettyä Ilomantsia.

Jo Itäpisteelle tuova tie on mieleenpainuva, sillä viimeisen 1700 metrin matkan se kulkee rajavyöhykkeen takarajan reunassa. 350 metriä ennen pysäköintialuetta tieura puristuu molemmilta sivuiltaan rajavyöhykkeen sisään. Katselutasanteelle johtavan, 180 metrin pituisen kävelyreitin viimeisen osuuden luvallinen liikkumisväylä on kapeimmillaan vajaan kolmen metrin levyinen. On hyvä muistaa, että rajavyöhykkeen merkintä on ehdoton, eikä sitä saa ylittää ilman asianmukaista, Rajavartiolaitoksen myöntämää liikkumislupaa.

Puna-armeijan 1944 hyökkäystie jatkaa suoraan kohti Venäjän puolella sijaitsevaa Hullaria risteyksestä, joka sijaitsee Hattuvaarasta tultaessa kaksi kilometriä ennen Itäpistettä. Lahnajärven eteläpuolelta kulkeva tie ylittää nykyisen valtakunnanrajan noin kilometrin päässä Itäpisteestä, josta kaakossa sijaitsevaan Hullariin on matkaa viitisen kilometriä. Vaikka Itäpisteeltä ei ole tietä Venäjälle, niin alueelta voidaan tehdä merkittäviä havaintoja sotatapahtumista.

Virmajärven takana kulkee korpien ja soiden kautta suuntautunut marssireitti, jota pitkin kahdesta Rukajärvellä taistelleesta 14.D:n pataljoonasta koottu Osasto Partinen marssi Ryhmä Raappanan avuksi. 1200 sotilasta käsittänyt osasto siirrettiin autokuljetuksena Lupasalmelle, josta se aloitti raskaan korpimarssinsa kohti Hullaria 29.7.1944. Marssitavoite saavutettiin, ja kahta vuorokautta myöhemmin joukkonsa mukana marssinut everstiluutnantti Väinö Partinen miehineen katkaisi Virmajärven eteläpuolella tien Hullari-Hattuvaara. Alueella käytiin sodan loppuvaiheissa kahakoita, joissa perääntymisvaiheessa hajaantuneet ja joukoistaan eksyneet pienet vihollisosastot joutuivat metsiä haravoineiden suomalaispartioiden toimenpiteiden kohteiksi.

Aselevon astuttua voimaan 4. syyskuuta rajan läheisyyteen perustettiin kenttävartioita, joiden avulla pidettiin silmällä vihollisesta rajanaapuriksi muuttuneita, Moskovan rauhan rajalinjauksen taakse työnnettyjä neuvostojoukkoja. Virmajärvi-Lahnajärvi -alueella Itäpisteen maastossa tehtävään osallistui myös kapteeni Lauri Törni, JääkK/1.D:n päällikkö.

Suoria lainauksia Törnin jääkärikomppanian sotapäiväkirjasta lokakuussa 1944:

8.10. Ryssät ammuskelivat omalla puolellaan Lahnajärven korkeudella. 9.10.1944. Partiointi jatkui. Konepistoolien sarjoja kuului koko päivän Lahnajärven itäpuolelta. 13.10. Rajapartiointia. Lahnajärven puolivartio. Kuului rajan takaa hakkauksen aiheuttamia ääniä ja klo 00.10-00.20 välisenä aikana ammuntaa.

Kilometri ennen Itäpistettä tie ylittää metsään keväällä 1940 hakatun rajalinjan, jota ei enää voi erottaa maastosta. Moskovan rauhan solmimisen jälkeen Neuvostoliiton rajajoukot aloittivat uuden rajalinjan raivaamisen Virmajärven pohjoisimmasta pisteestä. Linja kulkee läpi Lahnajärven Kivikkoniemen, ja jatkaa matkaansa kohti etelää tavoitettuaan rantametsän. Suomalaiset eivät hyväksyneet rajalinjan paikkaa, sillä se sijaitsi reilusti lännempänä linjauksesta joka oli sovittu.

Kiivaiden neuvotteluiden tuloksena uusi raja avattiin sille paikalle joka on nähtävissä Itäpisteellä.

Neuvostoliittolaisten työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, jos asiaa tarkastellaan suomalaisnäkökulmasta. ”Hukkalinjaksi” kutsutun raja-aukon komeista männyistä katkottiin tukkeja, joista veistettiin Hattuvaaran kansakoulun rakennushirret. Lautavuorattu koulurakennus on edelleen pystyssä. Se sijaitsee kumpareella uudemman, rapatun koulurakennuksen vierellä 500 metrin etäisyydellä Taistelijan Talolta kohti Ilomantsia.

Itäpiste

Suomen ja manner-EU:n itäisin piste sijaitsee Ilomantsin taisteluiden 1944 pohjoisimmalla alueella, jossa kohtaavat Stolbovan rauhan 1617 ja Moskovan rauhan 1940 rajat.