Lehtovaara

Kun puna-armeijan 155.D ylitti Ilomantsissa valtakunnanrajan aamulla 30.11.1939, niin yksi divisioonan kolmesta rykmentistä suuntasi hyökkäyksensä Lehtovaaran kautta kohti kirkonkylää. Noin 6000 sotilaan ja 800 hevosen JR 786 saavutti Lehtovaaran kylän heti joulukuun alussa. Pieni suomalaispuolustajien joukko yritti viivyttää ylivoimaista vihollista kylän maastossa, mutta ei kyennyt sitä pysäyttämään.

Lehtovaaran kylämaisemaa

Kenraalimajuri E.J. Raappanan eteentyönnetty komentopaikka 1944

Vihollisen majoitus- ja huolto-olosuhteita heikennettiin käyttämällä ”poltetun maan taktiikkaa”, joten hyökkäyskärjen edestä tuhottiin kaikki ne rakennukset jotka ehdittiin. Polttamatta jääneet rakennukset vihollinen otti käyttöönsä, koska rintamalinja vakiintui loppusodan ajaksi Lehtovaarasta katsoen noin kahdeksan kilometrin päähän Kallioniemeen.

Heidän päämajoitusalueensa, ”kaivettu kaupunki”, sijaitsi vain viiden kilometrin päässä Parissavaarassa.

Kun talvisota päättyi maaliskuun 13. päivänä 1940, niin vihollinen vetäytyi Kallioniemestä ja Parissavaarasta Lehtovaaran kautta kohti lähtömaisemiaan. Kylän alueelle majoittuneet puna-armeijalaiset liittyivät paluumarssia suorittaviin joukkoihin. Keväällä Lehtovaaraan saapui eläinlääkärin johtama, muistitiedon mukaan noin 100 naista käsittänyt saniteettiosasto. Heidän tehtävänään oli puhdistaa sodan jälkiä tautivaaran varalta. Tarkastettaviin kohteisiin kuuluivat myös puna-armeijan käytössä olleet rakennukset. Rakennuksia jouduttiin polttamaan, koska niiden puhdistaminen ja desinfioiminen asuinkäytön vaatimusten mukaiseen tasoon katsottiin liian vaikeaksi, jopa mahdottomaksi.

Kun asukkaat pääsivät palaamaan evakkoreissultaan, niin jälleenrakentaminen oli aloitettava välittömästi. Ensimmäiset leivät jouduttiin tosin paistamaan taivasalla, poltetun talon raunioilla nököttävässä leivinuunissa. Jokainen kotinsa menettänyt yritti kyhätä pikaisesti jonkinlaista sääsuojaa, josta käsin aloitettiin varsinainen rakennustyö. Merkittävää apua asuntopulaan saatiin Ruotsista, josta kansalaiskeräyksen tuotolla lahjoitettiin Suomeen yli 2000 pienehköä, nopeasti pystyyn saatua elementtitaloa. Niistä 25 luovutettiin Ilomantsiin, joista useita tuli Lehtovaaraan. Kaikki nuo talot ovat edelleen pystyssä, mutta lähes jokainen laajennettuina ja ulkoasultaan muutettuina.

Ruotsalaistalot, tai hätäaputalot, joiksi niitä myös kutsutaan, erottuvat muusta rakennuskannasta perustuksiensa vuoksi.

Jos tien varrella nähdään talo joka seisoo poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoisten betonitolppien päällä, on varmuudella ruotsalaistalo. Tällä rakennustavalla säästettiin betonin raaka-aineita sementtiä ja kalkkia, josta oli huutava pula kesällä 1940.

Syyskesä ja alkusyksy 1944 olivat vilkkaita myös Lehtovaarassa. Kylän kautta marssittiin Hattuvaaran ja Ilajan suunnan taisteluihin, sekä palattiin taisteluista. Koko lyhyen mutta kiihkeän taistelutoiminnan ajan sodan huoltoliikenne täytti tien. Taisteluiden alussa kylään majoittui Ryhmä Raappanan toisen pääjoukon, eversti U. Tähtisen komentaman Rv.Pr:n esikunta. Myös kenraalimajuri E.J. Raappana nähtiin usein Lehtovaarassa, sillä hän sijoitti eteentyönnetyn komentopaikkansa Vanha-Leinolan taloon.