Oinassalmi

Oinassalmen muistomerkin ennallistettu maisema

Talvisodan taistelupaikka, jossa vihollinen pysäytettiin

Vihollinen sai kunnostettua omien joukkojemme 7. päivä räjäyttämää Möhkön siltaa sen verran, että hyökkäyskärkenä edenneet panssarivaunut kykenivät ylittämään Koitajoen vuolaan virrana. Hyökkäys pysäytettiin Oinassalmen koillispuolelle, kun suomalaiset räjäyttivät vain neljä kuukautta käytössä olleen rautarakenteisen sillan 14. joulukuuta sen edestä. Tie nousi sota-aikaan sillan itäpuolella kallion päälle, jonka maastoon hyökkäyskärkenä edenneet viisi vihollisen panssarivaunua pysäytettiin ja tehtiin toimintakunnottomiksi tykin suorasuuntaustulella. Samaan aikaan saatiin Osasto A toimintavalmiuteen, joten Oinassalmeen tiukasti pureutunut puolustus siirtyi sen vastuulle. Puolitoista viikkoa yhtäjaksoisesti hyökkääjää vastaan viivytystaistelua käynyt ErP 11 pääsi lyhyeksi jääneeseen lepoon Muokonniemelle, Oinassalmen takamaastoon.

Ilomantsin puolustuksen viimeisenä lenkkinä toimi Tolvajärvellä taistelleen Ryhmä Talvelan komentaja, eversti P. Talvela. Näiden rintamien katsottiin kuuluvan laajassa tarkastelussa samaan taistelualueeseen, koska vihollisen tavoitteena oli työntää Ilomantsin kautta joukkoja Tolvajärvellä taistelleiden suomalaisten selustaan. Talvela antoi 12. joulukuuta määräyksen Möhkön takaisinvaltauksesta, mutta tehtävä muodostui mahdottomaksi vastassa olleen vihollisylivoiman vuoksi, joten muutaman tunnin kuluttua jouduttiin palaamaan takaisin lähtöasemiin. Valtausta yritettiin joukkojen kokoamisen jälkeen uudestaan, mutta tuloksetta. Näissä taisteluissa haavoittui 13. 12. Ilomantsin Suojeluskunnassa tarkka-ampujakoulutuksen saanut ja kotikuntaansa puolustanut korpraali O. Määttänen. Hänet tunnetaan jatkosodan ajalta OsKu:n kovana, 19 retkeä vihollisselustaan tehneenä kaukopartiomiehenä ja partionjohtajana.

Määttänen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi n:o 119.

Vihollinen yritti murtautua suomalaisselustaan Mölkälammella, Oinassalmen luoteispuolella. Päivä oli kriittinen kokonaiskuvan kannalta, sillä samaan aikaan alkoi Taivallammen taistelu viisi kilometriä Oinassalmelta Ilomantsin kirkonkylän suuntaan. Molemmista kuitenkin selvittiin kunnialla, eikä asemista tarvinnut luopua. Puolustusta helpotti se, että Oinassalmelle ehdittiin YH:n aikana ennen talvisodan puhkeamista varustella taisteluasemia. Niitä varusteltiin myös Petkeljärven suuntaan menevän harjun maastoon ja Piistiinniemeen, josta käytettiin yleisesti, myös taisteluita kuvaavissa karttapiirroksissa, nimeä Petkelniemi. Näistä asemista annettiin tulitukea Oinassalmen puolustajille ja pidettiin salmen takaiseen maastoon pureutunutta vihollista matalana.

Tilanne rauhoittui Oinassalmella vuoden loppuun mennessä. Oinassalmelta viisi kilometriä lounaaseen sijainnut vesistökapeikko, Kääntämänsalmi, vaati erikoistarkkailua koko sodan ajan. Puna-armeija ampui kapean salmen yli 82 mm:n kranaatinheittimellä muutamia taistelukaasukranaatteja suomalaisasemiin, mutta tuloksetta. Tuulenvire suuntasi kellertävät myrkkypilvet kohti ampujia, joten kranaatinheitinryhmä joutui jättämään asemansa vilkkaasti. Samalla alueella kuultiin eräänä talvisena iltana kaksi Nagant-revolverin laukausta, vaikka sillä hetkellä ei käyty varsinaisia sotatoimia. Muutamia päivä myöhemmin sotavankikuulustelussa laukausten arvoitus ratkesi. Politrukki, poliittinen ohjaaja, teloitti kaksi sotaväsymyksestä kärsinyttä nuorta puna-armeijalaista Kääntämänsalmen koillisrannalla.

Puna-armeijan politrukit eivät pääsääntöisesti osallistuneet sotatoimien johtamiseen, sillä heidän tärkein tehtävänsä oli valvoa sotilaiden uskollisuutta puolueelle ja Stalinille. Politrukit jakaantuivat eri arvoasteisiin, kuten taistelevissa yksiköissä komppanian, pataljoonan ja rykmentin poliittisiin ohjaajiin. Kääntämänsalmen tapahtumat ovat Suomen sotahistoriaa tarkastellen ainutlaatuisia. Missään muualla maamme nykyisten rajojen sisäpuolella ei tiettävästi ole käytetty kiellettyjä taistelukaasuja tai toteutettu puna-armeijan teloituksia.

Kun talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940, niin vihollinen jätti Oinassalmen neuvotteluissa sovittujen toimintatapojen mukaisesti.

Tuhottua siltaa alettiin kunnostaa heti keväällä, sillä tieyhteys oli välttämätön sotatilan purkamisen, evakkojen paluun ja jälleenrakennustyön aloittamisen kannalta. Talvisodan päättymisestä ehti kulua vain reilu vuosi, kun Oinassalmen siltaa myöten marssivat jälleen sotilasosastot, tällä kertaa kenraalimajuri W. Oinosen komentamat Ryhmä Oinosen joukot. Jatkosodan alettua 25.6.1941, RO:n osastot marssivat kohti Kuolismaata, jossa tavoitteena oli talvisodassa menetettyjen Ilomantsin alueiden takaisinvaltaus.

Heinä-elokuun vaihteessa 1944 alkoivat laajat Ilomantsin taistelut, jolloin Oinassalmen kunnostettu silta kärsi jälleen, tällä kertaa onneksi vain vähäisiä vaurioita. Elokuun 3. päivänä punailmavoimien 261. Pommituslentodivisioonan kahdeksan Boston A-20 .-vaakapommittajaa suoritti hyökkäyksen Oinassalmen siltaa vastaan 800 metrin korkeudesta. Sotapäiväkirjoissa on myös maininta, että yksi koneista olisi ollut Petljakov Pe-2 -syöksypommittaja. Kaakkoissuunnasta klo 18.44 alkanutta, neljä minuuttia kestänyttä pommitusta oli suojaamassa kahdeksan saattohävittäjää. Oinassalmella ja Möhkön kylän reunalla oli kevyttä ilmatorjuntaa, jotka ampuivat hyökkääviä koneita kohtaan 761 laukausta, ilman näkyvää tulosta. Sillan kärsimät vauriot korjattiin muutaman tunnin kuluessa, joten Möhkön suunnalla rintamavastuussa olleen 21.Pr:n huoltoyhteys saatiin nopeasti avatuksi.

Sotatoimissa tulee eteen väistämättä tilanteita, joissa omat joukot ajautuvat tulitaisteluun keskenään tai jokin osasto joutuu omien vartiomiesten tulenavauksen kohteeksi. Näiden tilanteiden kehittymiseen vaikuttavat sotatilanteiden yllättävät muutokset, sääolosuhteet, viestiyhteyksien puutteet, yksiköiden siirrot, tunnussanojen vaihtumiset, vihollistoimenpiteet, eksymiset, väsyminen ja monet muut seikat. Valitettavasti tällainen tilanne jouduttiin kokemaan myös Oinassalmen itäpuolella 13.8.1944.

Ilomantsin taisteluiden taustalle vihollisen selustaan kuljetettiin lentoteitse kaukopartioita jotka pyrkivät selvittämään vihollisjoukkojen määrää, niiden rakennetta, aseistusta ja suunnitelmia. Lento-osasto Jaurin Saksan Ilmavoimilta lainassa ollut Heinkel HE-59 -vesitaso nousi ilmaan Pälkjärveltä tavoitteenaan viedä 13 miehen kaukopartio Säämäjärvelle. Kone lensi hämäyssyistä ensin nykyisen itärajan suunnassa kohti pohjoista, josta sen oli määrä kääntyä jyrkästi Ilomantsin Mutalahden kohdalta kohti itää. Hieman ennen kääntymispistettä erittäin matalalla lentänyt kone joutui puna-armeijan käsiaseiden tulituksen kohteeksi vihollisen hallussa olleen Korpiselän kohdalla, jolloin kone sai vakavia vaurioita. Se joutui tekemään rajun pakkolaskun klo 21.30 vihollisen hallussa olevalle Ala-Vieksijärvelle, jonka länsiranta sijaitsee itärajan takana lähimmillään vajaan neljän kilometrin päässä Oinassalmi-Möhkö -tieltä.

Välittömästi pakkolaskun jälkeen käydyssä tulitaistelussa kaatui ja haavoittui kaukopartiomiehiä.

Osa pääsi pakenemaan yhdessä koneen miehistön kanssa. Koneen ohjaaja, lentomestari V. Nuutio, ja koneen tähystäjä, vänrikki Kaila lähtivät yhdessä eloon jääneiden kaukopartiomiesten kanssa taivallukselle kohti omia joukkoja. Hylyn läheisyyteen piiloutunut, jalkansa maahansyöksyssä katkaissut lentokonemekaanikko V. Tammi jäi sotavangiksi.

Värikkäiden vaiheiden sävyttämän etenemisen jälkeen joukko joutui yllättävän tulenavauksen kohteeksi, jossa lentomestari Nuutio sai välittömästi surmansa muutamien miesten haavoittuessa, joista kaukopartion johtaja kuoli hieman myöhemmin. 14. päivänä partio jatkoi taivallustaan, ja oli vähällä joutua aluetta haravoivan vihollispartion yllättämäksi, mutta tästä vastoinkäymisestä selvittiin. Seuraavana päivänä kovia kokenut joukko tavoitti Möhköntien Oinassalmen koillispuolella. Yllättävän, miestappioihin johtaneen tulenavauksen suoritti oma kenttävartiomme, joka ei edes kysynyt tunnussanaa pimeässä lähestyvältä porukalta.

Oinassalmella on 1959 pystytetty kuvanveistäjä Veikko Jalavan suunnittelema komea muistomerkki, jossa muistetaan Tolvajärvi-Oinassalmi-Kallioniemi -vesistölinjan puolustukseen osallistuneita taistelijoita ja kunnioitetaan taisteluissa kaatuneita sankarivainajia. Muistomerkin läheisyydessä on opastustaulu, jossa Ilomantsin talvisodan taistelut sidotaan Tolvajärven tapahtumiin. Muutaman kymmenen metrin päässä taulusta on entisöity konekivääripesäke.

Oinassalmi

Talvisodan taistelupaikka, jossa vihollisen pääjoukon eteneminen pysäytettiin.