Petkeljärvi

Petkeljärven maastoa.
 

Talvisodan partioreitti ja yksittäisten taisteluiden alue

Lokakuussa 1939 Suomessa suoritettiin yleinen liikekannallepano, joka naamioitiin ylimääräiseksi harjoitukseksi, YH:ksi. Ilomantsissa YH kosketti reserviläisiä, suojeluskuntalaisia ja vakituisessa palveluksessa olevia rajajoukkoja 6. lokakuuta alkaen. Lähinnä linnoitustöitä varten määräyksen harjoitukseen osallistumisesta saivat myös työvelvolliset, jotka olivat alaikäisiä nuorukaisia tai aseellisesta palveluksesta jo vapautettuja ikämiehiä. Työvelvolliset aloittivat välittömästi puolustusasemien valmistelutyöt rajavartioston kantahenkilökunnan johdolla Petkeljärven kansallispuistoon menevän tien varrella, Hirvenleuoissa ja Petkelniemessä, joka kartoissa tunnetaan nykyisin Piistiinniemenä. Asemia valmisteltiin myös Petraniemeen, kansallispuiston opastuskeskuksen maastoon. Petraniemestäkin kuulee usein käytettävän virheellisesti nimeä Petkelniemi. Linnoittajien muonituksesta huolehtivat Lotta Svärd Ilomantsin lotat.

Talvisodan alettua 30.11.1939 vihollisjoukot saavuttivat Oinassalmen jo ennen joulukuun puoliväliä. Kun vihollisen hyökkäys saatiin pysäytettyä räjäytetyn sillan itärannalle, niin rintamalinja vakiintui koko sodan loppuajaksi Oinassalmen vesistölinjalle.

Tämä tarkoitti sitä, että sotatoimet laajenivat koskettamaan myös Petkeljärven aluetta.

Seudulla ei käyty laajoja rintamataisteluita, lukuun ottamatta yhtä kiivasta ottelua, jossa vihollinen yritti avata joukoilleen tietä Oinassalmen suomalaispuolustajien selustaan. Molempien osapuolten partiot liikkuivat ahkerasti alueella ja alueen läpi pysyäkseen selvillä rintamatilanteesta, jotka johtivat partiokahakoihin. Vesistölinjan Möhkön puoleiselle rannalle asettuneen vihollisen ja kansallispuistoon vievän tien harjumaastoon kaivautuneiden suomalaisten välillä käytiin laukaustenvaihtoa sodan loppuun saakka.

Lyhennetty lainaus joukkueen varajohtajana 1/ErP 11.ssä joulukuun 1939 lopussa toimineen rajamiehen, kersantti Väinö Keräsen muistelmista:

Edessämme oli laakeampi kohta salmen puolella, jonne pojat kaivoivat poteron vartiomiehelle. Menin yhtenä iltana vartiomiehen luokse. Siinä vähän aikaa ollessamme huomasimme, että vihollinen kurkkii yhdestä montusta vastakkaisella rannalla olleella harjulla. Hetken kuluttua mies nousi montusta ja alkoi kiivetä puuhun. Vartiomies kysyi, että mitä nyt tehdään. Vastasin, että se joutaa pudottaa alas puusta. Poika vastasi, että on minulla ennenkin pudonnut orava puusta, otti jyvälle ja laukaisi kiväärinsä. Mies tuli puusta alas niin, että kangas jysähti, eikä sen jälkeen enää kukaan noussut puuhun. Meidän joukkueemme siirrettiin sitten Hirvenleukaan.

Hirvenleuat -niminen vesistökapeikko, jonka kansallispuiston raja halkaisee, sijaitsee 800 metrin päässä kansallispuiston opastuskeskuksesta koilliseen. Paikka on osa Petkelniemen/Piistiinniemen tyveä, jota kautta partioitiin 3500 metrin päässä sijaitsevan Oinassalmen suunnalle. Niemen kärjessä sijaitsi myös kiinteä vartiopaikka, josta pidettiin silmällä salmen takana olevaa vihollista.

Väinö Keränen:

Hirvenleuoista käsin tuli aina kahden päivän vuoro mennä Petkelniemeen. Tämä oli sellainen paikka, mihin tuli luoteja aivan ristitulena. Vihollinen pystyi tulittamaan meitä sillankorvassa olevalta kukkulalta vastakkaiselta rannalta. Lisäksi saimme piiskatykkitulta vastakkaiselta rannalta. Tässä niemessä oli kaksi tukikohtaa, Tyvi ykkönen niemen kärjessä ja Tyvi kakkonen niemen juurelle päin. Nämä tukikohdat olivat sellaisia, ettei niissä ollut pienintäkään mahdollisuutta levätä, vaan piti olla aina valmis hyppäämään suojaan.

Tammikuun 27. päivänä 1940 vihollinen yritti hangessa ryömien lähestyä Petkelniemen suomalaisasemia. Valpas vartiomies huomasi aikeen, ja tuhosi konepistoolitulellaan koko ryömivän osaston. Vihollinen vastasi tähän ampumalla tykistö- ja kranaatinheitinkeskityksen vesistön yli. Keskityksen päätteeksi vihollinen yritti uutta hyökkäystä, nyt Petkelniemen kärkeen, mutta sekin saatiin torjutuksi. Kolmatta hyökkäystä ei enää tullut. Petkeljärvi tarjosi hyvät mahdollisuudet jatkuvaan Oinassalmen sivustavarmistukseen pitämällä yllä kosketusta Haapovaaran suunalla liikkuvaan viholliseen. Petraniemen kärkeen ehdittiin tehdä hyvät juoksuhaudat ampuma-asemineen, sekä miehistön suojakorsuja ja kookas korsusauna. Osa rakenteista viimeisteltiin vasta talvisodan jälkeen ja lopullisesti ennen jatkosodan Ilomantsin taisteluiden 1944 puhkeamista.

Ilomantsissa on vuosikymmenten ajan muisteltu nimeä Lilalei, joka on yhdistetty sota-aikaan ja Petkeljärveen.

Muisteluissa on pohdittu Lilalein olleen mahdollisesti jonkun sotilasyksikön peitenimi.

Kyseessä on kookkaalle saunakorsulle kasteessa annettu nimi, jolle löytyy esikuva Amerikasta saakka. Augusta Wilhelmena Fredericka Appel oli New Jerseyssä vuonna 1901 syntynyt mykkäelokuvan tähti 1920-1930 -luvuilla. Hänen taiteilijanimensä oli Lila Lee, jonka pohjalta korsusaunan nimi Lilalei muodostettiin. Saunan nimen ”kummisedästä” ei ole tietoa, mutta hänen on täytynyt olla jo varhaisessa vaiheessa kansainväliseen elokuvaan tutustunut henkilö. Lilalein kookas kaivanto on nähtävissä Petraniemen kärjessä opastuskeskuksesta katsottuna oikealla, lähellä vesirajaa.

Petkeljärvi

Talvisodan molempien osapuolten sivustan varmennusalue ja partioreitti.