Polvikoski

Polvikosken silta

Vetäytyvän vihollisen viivytyspaikka heinäkuun lopussa 1944

Hattuvaaran alueelle keskitettiin lisäjoukkoja, kuten 4/HRR ja 5/HRR, joista jo alueella olleiden joukkojen kanssa muodostettiin Taisteluosasto Ehrnrooth. Osasto sai nimensä HRR:n komentajan, eversti Gustaf Ehrnroothin mukaan. Tehtäväksi määrättiin vihollisjoukkojen työntäminen takaisin tulosuuntaansa niitä samalla tuhoten, sekä eteneminen Hullarin kautta nykyisen itärajan taakse, jossa niiden tuli osallistua muodostettavien mottien tuhoamiseen. Liikkeelle lähdön H-hetki oli 31. heinäkuuta klo 01.00.

Kiukoisten taistelumaaston läheisyydessä olleet vihollisjoukot olivat aloittaneet perääntymisen nopeasti Kokkokankaan kautta kohti Polvikoskea.

Takaa-ajajat eivät kokeneet mainittavaa vastarintaa ennen suomaaston takana sijainnutta Alajoenkangasta. Perääntyvät vihollisjoukot polttivat aamuvarhaisella suon reunassa sijainneen Alajoen sillan suomalaisten edestä, ja antoivat kapean joen takaa kevyttä viivytystulta jättäessään maastokohdan. Sillan pikakorjaus aloitettiin välittömästi Ehrnroothin taisteluosastoon kuuluneiden pioneerien toimesta. Kiertotien etsiminen ja korjaustyö veivät sen verran aikaa, että vihollinen ehti perääntyä asemiin kahden kilometrin päässä sijainneen Polvikosken sillan itäpuolelle. Sodan aikainen silta, joka oli paljon nykyistä matalampi ja kapeampi, ylitti Koitajoessa sijaitsevan vuolaan kosken nykyisen sillan alajuoksun puolella. Vanhalle sillalle johtava tieura on edelleen nähtävissä.

Suomalaisjoukot saavuttivat Polvikosken siltamaaston jo aamulla klo kuusi, vain viisi tuntia kestäneen takaa-ajon jälkeen. 4/HRR ylitti sillan, mutta joutui perääntymään vauhdikkaasti kiivaan tulituksen saattelemana. Koitajoen ylitys Polvikoskella ja sen jälkeen suoritettavien toimenpiteiden merkitys arvioitiin niin suureksi, että Taisteluosasto Ehrnrooth siirreettiin vajaa kolme tuntia myöhemmin suoraan kenraalimajuri Raappanan komentoon. Joen alajuoksulta tiedusteltiin aamun kuluessa ylityspaikka, jota kautta voitaisiin yllättäen hyökätä sillan takana olevan vihollisen selustaan. Klo 9.20 tuli käsky joen ylityksestä. Asialle pantiin jälleen majuri M. Sirama samoine eskadroonineen jotka olivat selvittäneet Hattuvaaran taistelun vain puolitoista vuorokautta aikaisemmin. Klo 13.40 alkaen Rats.Ptri ampui joen yli tykistökeskityksen, jonka jälkeen asemistaan irrottautuvan vihollisen työntäminen sillan maastosta kohti Hullaria alkoi.

Taistelussa kärsinyttä siltaa olivat neuvostojoukot ehtineet vaurioittaa jo Koitajoelle perääntyessään.

Sen korjaus aloitettiin välittömästi vihollisen peräännyttyä, koska avattavalla tiellä oli suuri merkitys suomalaisoukkojen huollolle.

Polvikoskelta vauhdikkaan perääntymisen aloittaneen vihollisen kanssa ei enää jouduttu merkittäviin taistelukosketuksiin ennen nykyistä itärajaa, yksittäisiä laukaustenvaihtoja ja partiokahakoita lukuun ottamatta. Vihollinen saavutti Hullarin maaston 1. päivänä elokuuta, jossa se asettui puolustustaisteluun takaa-ajajansa, 4/HRR:n kanssa. Viivyttävää vihollista kyettiin työntämään takaisin yli 12 km reilussa vuorokaudessa, mitä on pidettävä hyvänä saavutuksena.

Polvikosken sillalta vajaa puoli kilometriä kohti Itäpistettä on jatkosodan aikana, vuonna 1943 valmistunut kookas metsäkämppä. Sodan aikana tie kulki aivan kämpän vierestä, nykyiseltä tieltä katsottuna kämpän takaa. Vanhan sotatien ura näkyy maastossa edelleen. Kämppää hyödynsivät kesän 1944 taisteluissa puna-armeijan ja omat joukkomme. Rakennuksen säästyminen sodan tuhoilta selittynee sillä, että vihollinen ei perääntyessään ehtinyt sitä polttaa. Vahvistamattomien lähteiden mukaan kämpässä majoittuivat syksyllä 1944 tuleva Tasavallan presidentti Mauno Koivisto ja hänen komppanianpäällikkönsä, kapteeni Lauri Törni. Törnin komppania oli todistettavasti vielä lokakuussa, kuukausi sotatoimien päättymisen jälkeen, vartioimassa rajaa Virmajärven ja Lahnajärven alueella.

Polvikoski

Hattuvaaran taisteluista perääntyvän vihollisen viivytyspaikka heinäkuun lopussa 1944.