Sikrenvaara ja Kiukoinen

Sikrenvaara - Kiukoisten taistelun muistolaatta

Hattuvaaran taistelun 1944 tapahtumapaikat

1/HRR ja 2/HRR lähtivät myöhään edellisenä iltana etenemään Hovattalan kallion maastosta Hattuvaaran kylän etelälaidalta, osin vaikeakulkuista suomaastoa kiertäen kohti Polvikosken tietä, joka tunnettiin myös Lahnavaaran ja Hullarin tienä. HRR:n komentaja, eversti G. Ehrnrooth oli muodostanut taistelua varten kahden eskadroonansa pohjalle Osasto Siraman, jota vahvennettiin tarvittavilla lisävoimilla, kuten taisteluosastolle alistetullta 1/RjP 3:lla. Hattuvaaran kylälle sijoitettu rajakomppania oli avannut tulen jo vajaata vuorokautta ennen taistelun alkua kylään pyrkinyttä vihollisosastoa vastaan, joka perääntyi nopeasti Sikrenpuron itäpuolelle, Hattuvaaran taistelun ensimmäisen yhteenoton maastoon.

1/HRR:n ensimmäinen joukkue saavutti Sikrenvaaran 30. heinäkuuta klo 2.00 aamuyöllä. Kun suomaastosta noustiin kohti rinnetasanteella avautuvaa peltoa, niin tiellä havaittiin vihollisen hevosajoneuvoja, mutta alue vaikutti muuten rauhalliselta.

Täydellisenä yllätyksenä tuli raju tulenavaus, jonka aloittajasta ja tulituksen suunnasta ei ollut alkuhetkillä varmuutta. 

Tilanne kuitenkin selkiintyi nopeasti, kun vihollisen havaittiin asettuneen asemiin Tiittasen talon pellonreunaan, suuntanaan Hattuvaaran kylä. Suomalaiset saivat vastaansa käsiaseiden tulituksen lisäksi konekivääritulta ja ”piiskatykin”, panssarintorjuntatykin, sivalluksia tien suunnasta. Taloon linnoittautuneet viholliset hiljennettiin ikkunoista sisään heitetyillä käsikranaateilla ja perunakellarin suuaukkoon sijoitettu konekivääri konepistooleilla. Nopeasti havaittiin, että vihollinen aloittaa pikaisen perääntymisen kohti tulosuuntaansa vetäen hevosvaljakoitten perässä tykkejä ja muuta materiaalia Hattuvaaran suunnasta. Tiittalan talon maastoon sijoittuneet vihollisjoukot olivat jo ehtineet kaivautua kevyesti asemiinsa, josta ne yrittivät paeta tien suuntaan ja sen takana olevaan jyrkkään rinteeseen. Rintamasuunta käännettiin nopeasti, jolloin pst-tykki saatiin hiljennetyksi ja aloitettiin pakenevien vihollisjoukkojen tuhoaminen. Puna-armeijan hyökkäävä joukko oli 176.D:n III/JR 52.

Kaksi tuntia myöhemmin 2/HRR aloitti taistelun Kiukoisissa, jossa iskettiin Hattuvaaran suuntaan matkalla olleen I/JR 52:n kylkeen. Taistelun kehittyessä iskettiin myös Sikrenvaarasta perääntyvään joukkoon. Taistelukosketuksen kahden tunnin välinen aikaero selittyy ainakin osittain sillä, kun Hovattalasta on hieman pidempi marssimatka Kiukoisiin kuin Sikrenpurolle. Vaikka vihollinen pyrki perääntymään pääosin tien suunnassa, se joutui taistelun tuoksinassa levittäytymään metsämaastoon tien pohjoispuolelle, jonka takana oli suoalue. Kiukoisten kohdalla taistelu levisi myös hieman Iljanvaaraan suuntaan. Aamukuuteen mennessä tilanne oli pääpiirteittäin ohi, ja vihollista seuranneet suomalaisjoukot totesivat sen perääntyneen Kokkokankaalle, kohti Polvikoskea.

Miksi Sikrenvaaran ja Kiukoisten kaksoistaistelu oli lyhytkestoinen, ja suomalaisittain onnistunut? 

Hattuvaaraa kohti marssineet kaksi puna-armeijan 176.D:n pataljoonaa olivat vasta hiljattain saapuneet tai saapumassa hyökkäyskynnykselleen Sikrenvaaran länsilaitaan, kun 1/HRR ilmestyi yllättäen heidän sivustaansa. Vihollisen tarkoituksena oli aloittaa aamuvarhaisella hyökkäys kohti Hattuvaaraa, H-hetken ollessa klo 4.00 Suomen aikaa. Vihollinen tiesi, että Sikrenpuron takana kylän laidassa tulppana on 1/RjP 3, ja varmasti he saivat nopeasti tiedon perästä tulevilta joukoiltaan, että myös Kiukoisia lähestyy suomalaisosasto.

Kesken viime hetken hyökkäysvalmisteluiden yllätetty joukko teki todennäköisesti arvion, että tilanteessa piilee suuri vaara saarrostukseen, joten perääntyminen aloitettiin viivyttelemättä. Vihollinen koki taistelussa ja taistelusta pois pyrkiessään merkittäviä miehistötappioita menettäen samalla lähes koko kalustonsa.

Sikrenvaarassa on kiveen kiinnitetty 1/HRR:n muistolaatta ja jalustalle asetettu, puna-armeijalta vallattu 45 mm:n panssarintorjuntaykki. Opastustaulun vierestä alkaa vajaan puolentoista kilometrin pituinen, taistelumaastoon raivattu Taistelijan taival, jonka varrella on 13 opastustaulua. Jokaiseen tauluun on kirjoitettu aito tarina, jonka on kertonut juuri sillä paikalla taistellut veteraani.

Kiukoisten maastoon on pystytetty kivi, josa on 2/HRR:n muistolaatta. Myös muistomerkin viereen betonijaulustalle asetettu, puna-armeijalta sotasaaliiksi saatu 82 mm:n kranaatinheitin muistuttaa paikalla käydystä taistelusta.

Sikrenvaara ja Kiukoinen

Alueella käytiin aamuvarhaisella 30.7.1944 Hattuvaaran taistelu.