Utrio

Syyskesän 1944 taisteluiden alkuvaihetta ajatellen Utrio lähiseutuineen oli keskeisessä asemassa. Utrio sijaitsee lähellä Ilajanjärveä, sen kaakkoispään länsipuolella. Utrio ei ollut kylä, sillä keskellä korpea sijaitsevalla alueella oli vain muutamia taloja, nekin kaukana toisistaan. Tieksi luokiteltava reitti kohti tulevaa taistelualuetta tuli luoteesta, Ukkolanvaaran suunnasta, mutta päättyi noin neljä kilometriä ennen Utriota. Siitä eteenpäin käytössä oli lähinnä kinttupolkuun verrattavissa oleva kärrytie, joka asetti omat vaikeutensa joukkojen siirtyessä hyökkäysasemiin. Taistelun aikana suoritetut patruuna- ja varustäydennykset sekä muonahuolto olivat käytännöllisesti katsoen hevosten kantosatuloilla tai purilailla suoritettujen kuljetusten varassa. Suurimmat kuljetusvaikeudet kohdattiin haavoittuneiden hoitoon saattamisessa.

Utrion muistomerkki

Kahden neuvostodivisioonan toisistaan erottamisen lähtöpiste 1944.

Kenraalimajuri E.J. Raappanan suunnitelmana oli, että kaksi neuvostodivisioonaa, Ilajanjärven pohjoispuolella aina Hattuvaaran tasalle saakka hyökkäävä 176.D ja etelässä Luovejärven eteläpuolella etenevä 289.D eristetään toisistaan vastahyökkäyksellä Ilajanjärven ja Luovejärven välistä kannasta hyväksi käyttäen. Huoltoyhteyksien katkaisemisen jälkeen niitä heikennetään, motitetaan ja lopuksi motit tuhotaan. Sotaliikkeenä tätä rohkeaa, jopa uhkarohkeaa suunnitelmaa kutsuttiin kaksinkertaiseksi kaksipuoliseksi saarrostukseksi, jonka toteuttaminen vaatii suurta ylivoimaa. Iskukohta oli käytännössä vihollisdivisioonien saumakohta, vaikka eteläisempi 289.D oli Luovejärven eteläpuolella. Sotaoppien mukaan taistelevien yksiköiden saumakohtaa on aina pidetty haavoittuvimpana rintaman osana, yksikön koosta riippumatta. Operaatiota varten perustettiin URR:n komentajan, eversti H.O. von Essenin alaisuuteen Taisteluosasto von Essen, jonka rungon muodosti taisteluosaston komentajan oma rykmentti. Osastoon koottiin riittävän iskukyvyn kannalta tarpeelliseksi arvioituja, Rv.Pr:n alla toimivia erillisiä joukkoja, sekä eskadroona HRR:stä.

Taisteluosaston muodostaminen on hyvä esimerkki siitä, kuinka joustavasti joukkoja siirreltiin tarpeen mukaan Ryhmä Raappanan sisällä.

Taistelu alkoi URR:n osalta aamuvarhaisella 31. heinäkuuta, jolloin se iski JP 1 tukenaan kapean kiilan järvikannaksen läpi. Vuorokauden kuluessa hyökkäys eteni niin pitkälle, että joukot jakaantuivat kahteen suuntaan. JP 1 saavutti pohjoisessa Lehmivaaran 1.8. puolenpäivän aikaan, jossa sitä vastaan tulivat Osasto Partisen ja HRR:n joukot. URR suuntasi Luovejärven takana hyökkäyksensä kohti kaakon suunnalla olevaa Kuolismaata. JP 6 komppanioista yksi osallistui Utrion taisteluun, pataljoonan pääosan siirtyessä hyökkäysryhmitykseen Teponlammen maastoon. Joukko myöhästyi etenemisensä aloittamisessa, josta ei kuitenkaan aiheutunut mainittavaa haittaa suunnan sen hetkisen rintamatilanteen johdosta. Pataljoonan hyökkäys suuntautui Luovejärven eteläpuolelle, jossa sen tuli varmistaa Möhkön suunnalla taistelleen 21.Pr:n vastuualueesta pohjois-luoteinen sivusta.

Utriosta alkanut taistelu oli ohi. Raappanan suunnitelma toteutui, kun hyökkäyskiilat tavoittivat omat joukkomme suunnitelman mukaisilla rintamaosilla, joten vihollisen saartaminen motteihin voitiin aloittaa.

Utriossa sijaitsee JP 6:n mustasta kivestä hakattu muistomerkki.

Muistomerkin ja opastustaulun välistä kulkee vanha kärritien ura, joka tuli sodan aikana Koivuvaarasta ja johti puolen kilometrin päässä sijainneseen Utrioon. Uran suunnassa lähtivät URR ja JP 1 etenemään kohti Ruukinpohjaa. Taistelukosketus saavutettiin kohta lähdön jälkeen Ilajanjärven eteläpään kohdalla asemissa olleen puna-armeijan JR 63:n kanssa.

Paikalla sijaitsee myös opastustaulu, jossa kerrotaan jatkosodan alussa 1941 Ilomantsista sotatoimensa aloittaneen Ryhmä Oinosen sotatien vaiheet. Osa Oinosen ratsujoukoista palasi samoille alueille heinäkuun lopussa 1944, jolloin ne olivat osa Ryhmä Raappanaa jatkosodan viimeisissä suurtaisteluissa.